Seksuaalisuuteen liittyy kulttuurissamme voimakasta häpeää. Jotkut väittävät, että elämme nyt liberaalissa kulttuurissa, jossa ihmisen suorastaan pitäisi olla vapaamielinen. Homous on hyväksyttävää ja monet taistelevat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta.Rasismi on kiellettyä ja uusien aatteiden suhteen meidän pitäisi yleisen mielipiteen mukaan olla hyvinkin suvaitsevaisia. Todellisuus on kuitenkin joissain asioissa aivan muuta.
Olen usein huomannut sen, että edelleenkin avoin seksuaalisuus saa aikaan moralismin näppylöitä monissa ihmisissä. Jopa niinkin viaton asia kuin Erotiikkamessut saattaa tuottaa ihmisissä tuomitsevia ajatuksia. Salakavalasti hiipien etenevä kulttuurinen häveliäisyys saa aikaan esimerkiksi sen, että tavaratalojen lehtihyllyssä aikuisviihdelehdet on kätketty eräänlaisen sermin taakse, jopa siinä määrin tehokkaasti, että oikeasti tulee mieleen ajatus, onko niitä lehtiä oikeasti tarkoitus myydä vai kenties estää niiden myyminen kokonaan. Mitäpä siitä tulisi, jos samalla tavoin peitettäisiin kauppojen hyllyissä esimerkiksi kondomit, vessapaperit tai saunomistarvikkeet, sillä nämä kaikki liittyvät jollakin tavoin alastomuuteen ja ihmiskehon intiimialueisiin!
Yleisradio, joka ohjelmistossaan pyrkii tasapuolisuuteen, on tehokkaasti kitkenyt ohjelmistostaan seksuaalisuuteen vivahtavat ohjelmat. Sen toimintapolitiikan seksuaalinen huippu lienee naisen rintojen tai alastoman naisvartalon näyttäminen selkäpuolelta. Mahdollinen akti kuvataan aina siten, että katsoja arvaa nopeasti näyttelijöiden vain hierovan vartaloitaan toisiinsa sen sijaan että he oikeasti nussisivat. Eikö oikeastikin ole ristiriitaista, että televisiossa voi näyttää verta, lenteleviä päitä ja irtonaisia suolenpätkiä, mutta fyysisen rakkauden näyttäminen on suorastaan kriminalisoitu.
Allekirjoittanut törmäsi seksuaaliseen moralismiin hiljattain varsin hämmentävässä yhteydessä. Satuin olemaan kirjastossa ja katsoin bikinipukuisten kaunottarien kuvia Facebookista. Osassa kuvista daamit olivat varsin kurvikkaita ja vähäisissä vaatteissa, mutta FB:n sääntöjen mukaisesti intiimialueet oli peitetty, eli kuvat olivat läpäisseet Facebookin oman sensuurin ennen kuin ne oli päästetty julkaistavaksi. Kuvia katsoessani kuulin takaani kikatusta, mutten kiinnittänyt siihen kovasti huomiota. Teinitytöt olivat tulleet kirjastoon lukeakseen kokeeseen, mutta lukemisen sijasta heitä ilmeisesti olikin sitten kiinnostanut enemmän se, mitä minä puuhailen. Ja huomattavasti myöhemmin luokseni saapui kirjaston (naispuolinen) virkailija. Kävimme lyhyen keskustelun:
- Anteeksi, olettekohan te kenties asiakas, joka katsoo täällä sopimattomia kuvia?
- ???
- No katsokaapa, kun meille on valitettu, jopa kaksikin kertaa tänään, että katsomanne kuvat häiritsevät asiakkaita!
- Jaa, niinkö? Kiintoisaa! Olen otettu saamastani huomiosta, sillä minulla ei ole aikaa eikä halua seurata sitä, mitä muut täällä kirjastossa tekevät.
Minua ei tippaakaan nolostuttanut toimintani, koska tiesin olevani täysi-ikäinen ja viettäväni aikaa kirjastossa rakkaan harrastukseni parissa. Ajattelinkin, että tuo mainittu valitus kertoi tekijöistään melkoisen paljon. Heille tekisi hyvää vierailla joskus erotiikkamessuilla tai pornobileissä, mutta pelkäänpä, että ikä ei riitä vielä siihen. Muiden kirjaston asiakkaiden puuhien tirkistelyyn se sen sijaan kyllä näyttäisi riittävän.
Hyi Hyi Häpeä!
